Tietoa mainostajalle ›

Olen lanseerannut uuden termin: Sopivasti laiska vanhemmuus. Kohta viisivuotiaamme on muutaman kerran yllättänyt omatoimisuudellaan minut ...

Olen lanseerannut uuden termin: Sopivasti laiska vanhemmuus.

Kohta viisivuotiaamme on muutaman kerran yllättänyt omatoimisuudellaan minut täysin. Asioita, joita emme ole treenanneet tai joita emme ole edes teoriassa käyneet läpi, ovatkin hoituneet esikoiselta ihan noin vain. Samoin tammikuussa kolme täyttävä kuopus on ällistyttänyt omatoimisuudellaan.

Yksi aamu olimme tekemässä lähtöä ulos, mutta esikoinen oli jo ennen kaikkia muita lähtövalmiuksissa. Muiden vielä pukiessa, malttamaton esikoinen oli hakenut jo, ei vain omaa pyöräänsä, vaan myös siskonsa pyörän ulos pihan pyörävarastosta.

Kyseiseen pyörävarastoon pääseminen edellyttää esikoiselta avaimien etsimistä minun laukustani korkealta naulakosta, oikean avaimen löytämistä isosta avainnipusta, tuolia, jotta vähän päälle metrinen ylettyy varaston raskaaseen munalukkoon ja tietysti sorminäppäryyttä, jotta osaa renkuttaa hankalan lukon auki. Ja se totta vie on hankala, joskus minullekin.

Tämän duunin päälle pyörien smuglaaminen kapeakarmisesta oviaukosta ison kynnyksen yli ja toki polkupyörän lukon avaaminen. Kaiken teknisen suorittamisen lisäksi tarvitaan päättäväisyyttä, malttia ja luottoa omaan tekemiseen.

Mikäli aamulla me vanhemmat emme samalla nanosekunnilla jaksa nousta sängystä ylös esikoisen ja kuopuksen kanssa, he yhteistuumin hakevat jääkaapista aamupalatarpeet ja tekevät itselleen leivät.

On hauska kuunnella sängystä, kun kuopus yrittää omien taitojen puitteissa pärjätä mahdollisimman pitkälle ja sitten tilanteen vaatiessa pyytää kohta viisivuotiaan esikoisen apua. "Antaisikko sssinä kiltti isoveli minule juussstoa?" – ja isoveli antaa.

Vielä parempaa on nähdä, kuinka huomaavaisesti ja tehtävästään tärkeänä isoveli auttaa pikkusiskoaan. Aikuisten maneerein nostaa empaattisesti kulmiaan ja auttamisensa päätteeksi taputtaa pienempää olalle: "Noin, ole hyvä", ja jatkaa sitten nohevana omaa tekemistään.

Kauppaan kuuluu usein myös täysin räävitty margariinipurkki ja toispuoleisesti siivuteltu juusto – puhumattakaan rasvasta ja juustomuruista ympäri pöytää ja lattiaa.


Sopivasti laiska vanhemmuus ei ole vain laiskuutta laiskuuden vuoksi, vaan luottoa. Joskus sopivasti laiska vanhemmuus saattaa myös vaatia jälkityönä hieman enemmän työtä, kuin jo ensimmäisellä kierroksella tehtynä, mutta pääosin sopivasti laiska vanhempi pääsee vähemmällä – ennen pitkää, viimeistään.

Sopivasti laiskassa vanhemmuudessa ei tehdä kaikkea lapselle valmiiksi. Ei palvella jokaista pyyntöä, ei helikoptereilla joka puolella ja poisteta jokaista estettä lapsen tieltä tai pelätä kontrollin menetystä kaikesta mahdollisesta.

Se ei ole välinpitämätöntä vanhemmutta lapsen tekemisiä kohtaan, vaan lapsen omiin kykyihin luottavaa ja kannustavaa kasvatusta. Siinä ensin rohkaistaan kokeilemaan itse ja sitten toki autetaan, jollei onnistu.

Koska miksei kolmevuotias voisi itse hakea vettä, kun muki on edessä ja tuoli lavuaarin eteen siirtämistä vaille valmis? Voidella itse leipäänsä ja pyyhkiä itse nenäänsä? Joskus tyhjennettävän potan tarpeet saattavat huiskua ohi pöntön ja jääkaappi jäädä hetkeksi auki aamupalakokkailun jäljiltä, mutta entäs sitten?

Sillä se lapsen silmissä kasvava itsevarmuus ja ylpeys, kun oikeasti, ihan aidosti hämmästellen vanhempi ilahtuu ja yllättyy uusista taidoista, vaikkapa siitä yllättävästä pyöränhakureissusta, on kaiken sen arvoista. Jopa sen pissan siivoamisen vessan lattialta.

Kohta saattaakin huomata erään aiemmin vähän temperamentiltaan varovaisemman ja paikoin aremman lapsenkin tulleen tyypiksi, joka määrätietoisesti tavoittelee itse sitä mitä haluaa ja tarvitsee.

En osaa vielä sanoa, kuinka kasvatusmetodini lopulta toimii, mutta haluaisin uskoa, että rohkaisulla ja oma-aloitteellisuuden pönkittämisellä olisi ainakin ihan kohtalaiset mahdollisuudet kääntyä hyväksi, kun kasvatetaan kuitenkin lopulta omilleen joutuvia tulevia aikuisia.

Tehdään siis palvelus lapsillemme: Ollaan sopivasti laiskoja vanhempia!

11 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki