Nyt nukutaan, vihdoin.
12.05Vauvavuosi meni melkein kokonaan erittäin rikkonaisten öiden väsyttämänä. Joidenkin vauvat nukkuvat heti alusta asti neljänkin tunnin pätkiä, meillä ei todellakaan nukuttu. Kolme varttia oli sellainen pahin heräilyväli ja pari tuntia oli jo ihan hyvä. Yössä herättiin niin monta kertaa, että en ollut varma olinko nukkunut yön aikana ollenkaan. Joka kerta kun vauva parahti itkuun olin valmis itkemään vauvaakin kovemmin. Illalla aloin pelkäämään tulevaa yötä, ja välillä, jatkuvien heräilyjen uuvuttamana, en olisi halunnut mennä nukkumaan enää ollenkaan. - Olisi helpompaa vain valvoa aina, kuin kokea se raastava herätys uudelleen ja uudelleen. Usein jäinkin torkkumaan vauva sylissäni divaanille. Siten minä olin aina valmiudessa syöttämään vauvaa, enkä itse joutuisi kokemaan sata kertaa yössä sitä piinaavaa herätystä sängystä nousemisineen.
Äidit saavat usein neuvoksi nukkua lapsen kanssa aina samaan aikaan. - Kehotetaan ottamaan päikkärit kun vauvakin ottaa. Pikkuvauva-aikana edes siitä ei ollut meidän kohdallamme hyötyä, lapsi kun ei suostunut nukkumaan päiväuniaan kuin liikkuvissa vaunuissa. Yritin toki hämätä lasta nukkumaan pakkaamalla hänet vaunuihin, kuin olisimme lähdössä kävelylle, kuitenkaan sinne lähtemättä. Vauva hoksasi aina hämäyksen ja päiväunet liikkumattomissa vaunuissa jäivät lyhyeksi.
Kuitenkin jossain hormonihuuruissa jaksoin yllättävän hyvin koko vauva-ajan, että vähän itseänikin jälkikäteen moinen ihmetyttää. Pikkuhiljaa lapsen kasvaessa unirytmi muuttui inhimillisemmäksi, mutta usein vain palatakseen takaisin epäsäännölliseksi.
Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, sanon itse: Tämä on tämänhetkinen tilanne, se voi muuttua vielä monta kertaa.
- Silti: Woo-hoo!